24.1.2012 NÄYTTELYKUULUMISIA..
Tämän vuoden ensimmäinen näyttely meille oli Turun Winter Dog Show, jossa olimme Hopean kanssa. Hopea oli viimeistä kertaa junnuluokassa ja siirtyy nyt kisaamaan nuorten luokkaan. Hopea oli luokassaan jun ERI-2, mikä oli tiukalta tuomarilta hyvä tulos ja hyvä arvostelu. Luokassa kun oli kymmenkunta koiraa ja vain kaksi saivat tuon erinomainen-laatuarvostelun.
Seuraava näyttely onkin sitten jo vajaa parin viikon päästä, kun meidän metsittyneet pikkusheltit Jade ja Jaspis näkevät suuren maailman ja muita koiria :-) Mahtaa olla kyllä kummissaan, oli ne ekat pentunäyttelyt kauhistus Hopeallekin, mutta kunhan kävi muutamassa näyttelyssä, niin hän käyttäytyi jo kuin herrasmies. Harjoitteluahan ne ekat pentunäyttelyt ovatkin oikeita luokkia varten :-)
Tässä Sirpa Saaren ottamat pari kuvaa (copyright S.Saari) meistä Hopean kanssa Turun näyttelykehässä:
Näin arkisin, kun Oskari on töissä eikä vauvaa voi jättää vartioimatta kotia, pitää aina odotella iltaa tai viikonloppua noiden heppa- ja koiraharrastusten kanssa. Karvakavereiden perushoitoa ehtii toki tehdä arkisin päiväsaikaan, kun Ossi-vauva nukkuu pieniä torkkuja. Mutta sensijaan sitä tulee paljon ulkoiltua rattaiden kanssa valoisalla koira tai useampi mukana. Tänäänkin oli aivan mahtava talvisää ja hankitimantit loistivat metsäpoluilla kilpaa auringon kanssa. Kaikkialla oli hienot kinokset ja lumiset puut. Kyllä siinä nautti itse kukin tällaisista kohtuu leudoista ja aurinkoisista ihanista talvipäivistä :-)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
12.1.2012 ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012 KAIKILLE! :-)
Nyt on vuosi 2012 alkanut ja toivotankin meidän puolesta onnellista ja rauhallista vuoden alkua jokaiselle! Joulun pyhät on vietetty ja ne olimme Kaarinassa vanhemmillani. Tapanin myrskyn ja sähkökatkon keskellä vietimme Ossi-vauvan ristiäiset. Se menikin sitten tunnelmallisesti kynttilän valossa, kun olimme siinä pari päivää ilman sähköjä. Onneksi ulkona ei ollut kylmä, joten talokaan ei päässyt ihan jääkaapiksi.
Ossi sai nimekseen Ossi Olavi-Sakari Oskarinpoika Reuna. Siinä on jotain vanhaa ja jotain uutta. Olavi ja Sakari ovat Ossin molempien isoisien nimet ja Oskarinpoika tulee tietysti isältä. Ossi on sitten jotain uutta ja omaa. Ehkä nimi on enne ja Ossi saa suvun miesten voimat elämänvoimakseen nimen myötä ;-)
Ossi poseeraa kastemekossaan, jossa on kastettu hänen isänsä, isoisänsä jne.:
Ja vielä yksi kuva vauvelista kanssamme jouluaattona vanhemmillani:
Kiltti joulupukki toi koirille herkkuluita käärittynä lahjapakettiin. Jokainen sai itse avata lahjansa. Tässä Kettu avaamassa omaa joululahjaansa: :-)
Ketulla ja Hopealla alkoi kiireinen vuosi, sillä molemmat aloittivat juuri tämän vuoden agilitytreenit ATT:llä Turussa sekä lisäksi käyn joka viikko kesään saakka kestävällä Suoknuutin-Liuhdon ratakurssilla sekä Jänesniemen kevään agilityn tekniikkakurssilla ja muutamalla yksityistunnilla. Kaikki treenit ovat Turussa, joten Turku-Huittinen väliä tulee kahlattua kaikenkaikkiaan kolme kertaa viikossa säännöllisesti. Mutta on se valmennus sen arvoistakin, kun on huippuopettajat! :-)
Omilla esteillä pikkuhallissamme pääsen treenaamaan myös pikkushelttien Jaspiksen ja Jaden kanssa. Molemmat ovat tutustuneet esteisiin ja menevät ohjureilla keppejä..siitä se alkaa meidän jengin vauhdikas agilityvuosi! :-) Ja hurrrr, jännittää, Ketun kanssa kisaura aloitetaan ATT:llä virallisista agilitykisoista huhtikuussa. Silloin on kuun alussa ja lopussa parit kisat parina päivänä, joten kisaura alkaa keväällä vauhdikkaasti :-)
Hopea on vielä alaikäinen ja pääsee aloittamaan kisaamisen täytettyään vaadittavan puolentoista vuoden ikärajan. Luultavasti syksyllä starttaa näillä näkymin myös Hopea. Muuten on melkein kisavalmis, mutta käyttää vielä osin ohjureita kepeillä apuna. Kunhan niistä päästään eroon, startataan sitten vauhtiveikon kanssa virallisissa. Mölleissä startataan herran kanssa jo enskuussa :-)
Tuleva agiliituri Jade poseeraa herkkuluiden parissa:
Uuden Vuoden aattopäivä meni meillä rattoisasti kissanäyttelyssä Lohjalla, jossa olimme Suklaanappi-birmaherramme kanssa. Suklaanappi sai odotetusti EX-1:n (exellent-laatuarvostelun), komea kun on :-) Mutta sertiä ei hän saa, sillä varsinkin toinen etusukka menee takaosastaan hieman liian korkealle. Pieni puute, jonka takia ei jakseta lähteä sertimetsästykseen, sillä osa tuomareista on niin tarkkoja sukkien rajasta. Olemme ihan tyytyväisiä herran erinomaiseen laatuarvosteluun. Nyt hänelle koittikin elämän kevät, sillä hän sai seurakseen muutaman birmaneitokaisen, josko innostuisivat hankkimaan pieniä tassuttelijoita ensi kesäksi meille.. ;-)
Tässä kauniin sinikilpikonnanaamion omaava Jaspis-birmaneitokainen poseeraa ja aloittaa näyttelyuransa maaliskuussa Turun näyttelystä:
Nyt on talvi vihdoin tullut ja maa kauniin valkoinen. Lumisilla pelloilla on ihana kirmata hevosten kanssa tai ajaa vaikka kuunvalossa talviyönä moottorikelkalla :-)
Tässä nautimme Pipar-issikkaherran kanssa valkeasta talvimaisemasta ja vauhdin hurmasta: :-)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
22.12.2011 HYVÄÄ JOULUA JOKAISELLE! :-)
Kiitämme lämpimästi teitä ihania kasvattien omistajia ja ystäviä aivan kaikista kauniista ja ihanista joulukorteista, joita olemme teiltä saaneet - Sydämellinen Kiitos Jokaiselle! :-)
Tänään eletään vuoden pimeintä aikaa ja "valon juhla" Joulu on juuri kynnyksellä. Pikkuhiljaa valoisuus lisääntyy päivä päivältä ja katse siirtyy jo kohti kevättalven tuloa ja aurinkoisia hankitimantteja. Toivottavasti saamme lunta enemmän myös tänne etelään. Tällä hetkellä pihamaa on valkoinen, vaikkakin alla on paljon jäätä ja lumipeite on paikotellen ohut. Kunhan tuossa talven aikana saataisiin senverran lisää, että pääsisin vähän moottorikelkan ohjaksiin täällä Huittisissakin. Kelkka ajettiin tässä viikko takaperin pois hallista ja silloin pääsin vielä pienen pienen lenkin, ennenkuin lumi seuraavana päivän jo suli liikaa maasta. Nyt se kelkka odottaa tuossa ulkosalla katoksen alla niitä hankitimantteja ja kevättalven kirkasta aurinkoa. Maaliskuussa lähdemme Pohjoisessa käymään ja kelkka tietysti mukana, siellä ainakin on valkeat hanget odottamassa meitä :-)
Ossi-vauvan ristiäiset ovat tapaninpäivänä, meidän hääpäivänämme (menimme naimisiin 2005 tapanina). Tässä 1,5 kk ikäisenä poseeraa pikkuisäntä, joka pitää meidän perheen tahtipuikon tiukasti käsissään: :-)
Kasvattimme, birmapoika Sulo-Sulevi (SR Whisper of Wind), jatkoi hienosti näyttelyuraansa, saamalla nuorten luokasta EX-1:sen. Paljon Onnea komealle pojalle kotiväkineen! :-) Ensi viikolla on sitten Suklaanapin ensidebyytti vuorossa Lohjan kissanäyttelyssä. Katsotaan mielenkiinnolla, mitä tuomari tästä muhkeaturkkisesta birmaherrasta oikein sanoo.. ja Turun näyttelyyn maaliskuulle on osallistumassa ainakin Jaspis-birmaneitokainen, mahdollisesti myös Suklaanappi.
Mutta näyttelyvuosi 2012 alkaa kuitenkin meidän osalta koiranäyttelyllä, nimittäin Hopea menee tuomarin arvioitavaksi Turun Winter Dog Showhun tammikuussa. Kettu on vielä niin karvaton, ettei ole asiaa sinne. Saapi odottaa huhtikuun Lahden näyttelyyn, että kehtaan viedä kehiä kiertämään. Helmikuussa puolestaan osallistuvat shelttisiskokset Jade ja Jaspis kahteen Lohjan pentunäyttelyyn. Saapi nähdä kumpi heistä vetää keskinäisen voiton, vai voittavatko vuorotellen toisensa.. ;-)
Hopea poseeraa pihamaalla pikaräpsäisyssä:
Jade kuivattelee turkkiaan sisällä ulkoilun jäljiltä herkkuluuta syöden. Kiltti joulutonttu taitaa koirillekin tuoda jokaiselle oman pienen paketin, jonka voi repiä ja sen sisällä on pari ekstraherkkuluuta. Muut karvaiset kaverit saavat jouluna jouluherkkunsa eli pääsääntöisesti oman nimellä koristellun piparkakun paketoimattomana.. :-)
Talliin tulijoita tervehtii meillä vuohineito Nuppu..
..ja hänen tyttärensä Netta:
Myös possuneito Putte tervehtii tulijoita kaverinsa Potun kanssa kilpaa röhkien. Putte on onnellinen joulupossu, joka ei ole elänyt tuotantopossujen tavoin rääkättyä elämää ja päätynyt vielä syötäväksi sen kaiken jälkeen, vaan saa viettää joulun riittävän tilan ja ekstraherkkujen parissa: :-)
Puten myötä toivotamme Jokaiselle Rauhallista ja Piparintuoksuista Joulua! :-)
"Vein joulukuusen metsään suojaisaan.
Se sieltä loistaa meille valoaan.
On ympärillä jäljet jänöjen
ja oksillansa suoja lintujen.
Alla kuusen oksain vihreiden
on helminauhajälki hiiren varpaiden.
Ja kun kissat uinuu takkavalkealla,
on Joulurauha meillä kaikkialla."
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
15.12.2011 JOULU LÄHESTYY..
"Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.
Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.
Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu."
(-L.Pohjanpää-)
Niin se joulu lähestyy meitä ja viimeinen adventti on muutaman päivän päästä. Eipä aikaakaan kun voi jo laulaa ihanaa lastenlaulua "kolme yötä jouluun on.."
Ossi-vauva pitääkin minut varsin tiiviisti ohjelmapalvelujen järjestäjänä, sillä hän on täysimetyksellä ja tahtipuikko alkaa heti heilua kun herää.. :-) Siinä ei paljoa kysellä, kuka meillä määrää nykyisin ;-)
Tundrakin täytti juuri puolisen vuotta ja komiaksi on herra kasvanut:
Tundran kanssa on suunnitteilla pentunäyttelyyn vienti helmikuussa ja samaan on tarkoitus mennä myös shelttipentusten kanssa. Tundra rakastaa ihmisiä, kaikille jaetaan pusut, kuten sheltitkin, mutta toisia koiria meillä näkee niin harvoin, että mahtaa kaikille kolmelle pentuselle tulla hätä käteen, kun menevät ekaan näyttelyynsä vieraiden koirien keskelle.. ;-)
Muistan hyvin Hopean ensi reaktion, kun pari ekaa näyttelyä meni harjoitellessa niitä korvia, että kuulisi ja keskittyisi minuun eikä ihmettelemään toisia koiria tai kommentoimaan niille. Pari näyttelyä meni harjoitellessa käytöstä ja sitten alkoi olla oikein herrasmiesmäinen ote hänelläkin. Nykyisin on mitä paras esiintyjä ja viimeisen päälle hyvin käyttäytyvä - niin kauan kuin kukaan ei kaipaa shelttipojalta rapsutuksia. Silloin hänkin innostuu ja tahtoo antaa pusut vieraan poskelle asti! :-D
Seuraava näyttely on nyt kuitenkin kissanäyttely, kun Suklaanappi-birmaherra menee ensimmäistä kertaa arvoisteltavaksi. Saapi nähdä mitä hänestä sanotaan, turkki on ainakin aivan mahtava! Siinä se Uuden Vuoden aatto meneekin mukavasti kissanäyttelyiden merkeissä.. ;-)
Meidän pienimmät pentuset eli siskokset Jade ja Jaspis ovat hekin kasvaneet kovasti. Molemmat ovat aika vilpereitä ja aina menossa jonnekin päin eli aika lupaavia tulevia agiliitäjiä :-) Ensvuodesta toivottavasti tuleekin kunnon treenivuosi, kun Ketun kanssa ois tarkoitus osallistua huhtikuussa kahteen ATT agilitykisaan ykkösiin ja Hopean kanssa möllikisoihin. Hopea osaa muuten ratoja, mutta käyttää vielä ohjureita apuna kepeillä. Josko kesäksi osaisi Ketun tavoin tehdä ne kepit itsenäisesti ja päästäisiin kesällä hänenkin kanssa virallisiin..
Ensi vuonna aloitetaan Ketun ja Hopean kanssa ATT:llä uudessa pienryhmässä, kun edellisen kellonaika ei enää meille sopinut. Piti siirtyä myöhäiseen ilta-aikaan, jotta ehditään molemmat Turkuun Oskun töiden jälkeen, kun tarvitsen häntä nyt vauvavahtina mun juostessa radalla. Mielenkiinnolla odotan, millainen ohjaaja ja ryhmä on tulossa. Lisäksi on suunnitteilla osallistua Jänesniemen ja Leinosen koulutuksiin ja kursseille keväällä, kun nyt syksyllä en voinut ottaa yksityistunteja enkä kursseja kun oltiin Ketun kanssa molemmat mammalomalla. Joten mielenkiintoinen ja treenien täyteinen vuosi on toivottavasti alkamassa! :-)
Tässä vauhdikas shelttineito Jaspis poseeraa, ikää kuvassa 14 viikkoa:
Ja tässä puolestaan yhtä vauhdikas siskonsa Jade:
Sopisikohan sanonta "veljekset kuin ilvekset" muokattavaksi vaikkapa "siskokset kuin kaurikset" ;-D
Lunta oli maassa vielä vähän aikaa sitten kiitettävästi ja vieläkin on jonkin verran siellä täällä, mutta enimmäkseen alkaa sulamisen jäljiltä tiet, kenttä ja tarhat olla kuin luisteluratoja. Onneksi säätiedotus lupaa, että saattaisi kuitenkin muutaman päivän päästä olla menossa kylmempään suuntaan. Kumpa saataisiin tuo maa jäähän, jolloin talvitarhat ovat toimivia, kun niitä ei ole tehty plusasteille. Ja tulisi kunnon valkea joulu meille..
Tässä valkea kaunis Taktur poseeraa jääkarhuna tuossa mahtavassa talviturkissaan:
Ja tässä puolestaan musta Stimir, myöskin Takturin tavoin jykevä ruuna, jolla on mahtava tiivis talviturkki:
No, tulkoon nyt sitten kaikki värit ja ruunat tähän, joten tässä se meidän kolmas, ruskea, issikkaruuna ja vauhtiveikko Pipar poseeraa hänkin kunnon talviturkissaan:
Enää viikko jouluaattoon, huh, kuinka aika kuluu nopeaan! Joulun vietämme tänä vuonna Kaarinassa vanhemmillani ja tapanina onkin sitten Ossi-vauvan ristiäiset. Siinä ne joulun pyhät sitten iloisesti menevätkin ja välipäivät saamme olla kaikki kolme yhdessä nauttimassa joululomasta kotosalla :-)
"Pysähdy hetkeksi,
hengitä syvään,
kuule kun
taivaan kansi laulaa.
Tähtien valossa
pienet enkelit
toivottaa Sinulle Joulurauhaa.
Ne tyynyllesi istahtaa
ja lempeästi poskeasi koskettaa.
Sinulle rauhallista Joulua toivottaa,
kunnes tummaan yöhön taas katoaa."
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
30.11.2011 UUSI PERHEENJÄSEN JA KASVATTIEN KUULUMISIA :-)
Saimme kuulla iloisia uutisia birmakasvateistamme Muusasta (SR Touch of Blue, joka on meidän Jaspiksen täyssisko) ja Sulo-Sulevista (SR Whisper of Wind), jotka molemmat olivat tehneet ensidebyyttinsä näyttelyihin. Sulo oli pentuluokassa saanut hienosti EX-1 (korkein arvosana exellent) ja Muusa samoin hienosti nuorten luokasta EX-1:sen. Lämpimät onnittelut molemmille kotiväkineen! :-) Menemme vielä tänä vuonna yhteen kissanäyttelyyn, joka järjestetään Uuden vuoden aattona Lohjalla. Mukaan lähtee avoimeen luokkaan ensidebyyttiä tekemään uroksemme Suklaanappi :-)
Meille muutti vielä tämän vuoden puolella yksi perheenjäsen; mukava, rauhallinen ja hauskasti värittynyt 4-vuotias issikkatammavarsa Aurora (Aurora frá Ruusukivi). Auroralla on ajettu paljon kärryjä, joten hän pääsee heti meillä kärryhevoseksi, kunhan löydämme hänelle sopivat silat. Aurora osaa myös talutusratsastuksen ja itsenäisen ratsastuksen alkeita. Siitä on hyvä jatkaa tämän järkevän neitokaisen kanssa. Innolla odotan tulevia kärrylenkkejä, sillä meillä on kärryille opetettu vain shettiksiä tällä hetkellä, ei yhtään isoa hevosta. Hienoa päästä ajamaan jatkossa issikalla :-)
Kaunis Aurora poseeraa:
Pikkujoulu ja ensimmäinen adventti on jo takanapäin, mutta ilmat eivät ole kovinkaan jouluiset. Talvitarhat meni kuraisiksi, kun hepat siirrettiin talven toivossa niihin liian aikaisin eikä maa ole vieläkään jäätynyt. Talven henkäys kävi, muttei jättänyt pysyvästi maata jäähän. Pihan jouluvalot odottavat jo valkeaa maata, jospa se vielä tulisi ennen joulua..
Vuosi sitten maa oli valkoinen kun palattiin Pohjoisesta marraskuun alussa Huittisiin. Ja se lumipeite jäi myös pysyväksi. Tänä vuonna Ossi-vauva pääsee kanssamme ensimmäiselle Pohjoisen reissulle maaliskuussa. Ajatuksena on ottaa myös moottorikelkka mukaan, joten Ossi pääsee kanssamme myös ensimmäisille pienille kelkkaretkille Ylläksen mahtaviin maisemiin :-)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
20.11.2011 TALVEN HENKÄISY..
Maa oli tänään täynnä huurretta ja pienen pieniä timantteja, jotka säihkyivät auringon paistaessa kuulaalta taivaalta. Kaikkialla maa kimalsi kauniin valkoisena kylmän yön jälkeen. Yöllä oli meillä lähes -9 c pakkasta. Talvi muistutti meitä näin tulostaan..
Nyt on opeteltu lapsiperheen elämään eli maastolenkeille ei enää mennäkään ilman vaunuja.. Tässä siis arkea eli talvisesta syyspäivästä ja maalaismaisemasta nauttimassa Ossi-vaavi, Osku ja shelttikatras:
Lenkillä oli mahtavat maisemat, kun huurre värjäsi kaiken maan valkeaksi ja kimaltelevaksi:
Jaspis ja Jade nauttivat täysin rinnoin syystalven pikkupakkasesta:
Tässä vielä Jaspis, the linssilude, poseeraa:
Ja siskonsa Jadekin suostui näyttäytymään vilaukselta kameralle:
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Karvattoman Kettu-mamman perässä huurteista metsää tutkimassa Jaspis:
Ja vielä kauniisti valkeaan maastoon sulautuva Hopea poseeraa:
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
13.11.2011 PIENI ELÄMÄNIHME :-)
"Synnyit tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
isän ja äidin haaveesta."
Halloween yö meni meillä sairaalassa vähän niin kuin asiankuuluvissa tunnelmissa, kunnes koitti sunnuntai aamuyö ja pieni poikavauva näki päivänvalon. Ossi-vauvamme syntyi TYKS:issä maailmaan 6.11.2011 klo.6.16. Hän oli syntyessään pitkähkö kaveri, 51,5cm ja 3150g ja isänsä täydellinen pienoiskopio; pieni pellavapää :-)
Niin se alkoi yksi elämä täällä maan päällä. Toivottavasti hän saa aikanaan hyvän elämän osakseen, muuta ei voi toivoa. Tähän saakka kaikki on mennyt hyvin ja pikkuinen kasvaa kovaa vauhtia. Silmiäkin pidetään jo pidempään auki ja ihmetellään, millaisessa maailmassa sitä oikein ollaan. Siinä sitä onkin yhden ihmiselämän verran ihmeteltävää ja opeteltavaa..
Tässä Ossi-vauva vuorokauden ikäisenä sairaalassa:
"Herra ohjaa sun tiesi,
kun kuljet maailman rantaa.
Läpi huolien, taistojen vaikeiden,
Hän käsillä vahvoilla kantaa."
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
27.10.2011 SUURI MAAILMA KUTSUU..
Niin se aika vierähtää ja suuri maailma kutsuu shelttipentuja. Ensimmäinen, Hilla-neiti, on jo lähtenyt hurjasta pikkujengistä pois ja tulevana viikonloppuna lähtee kolme muuta pentua. Tämä on haikeaa aikaa, mutta pääasia, että heitä odottaa hyvä koti maailmalla. Tämä teille kissa- ja koirakasvattien omistajille ja muille halukkaille, että jos haluatte, olen naamakirjassa, jonne voi liittyä ystäväkseni. Siellä kaikki päivitys on hieman nopeampaa kuin näin kotisivujen välityksellä, eikä kaikki kuvat tule tänne kotisivuille, jotka näkyvät fb:ssä..
Kuvista tulikin mieleen kamera, sillä kamerani oli nyt poissa käytöstä reilu viikon, kun muistikorttiin tuli jokin vika. Tänään sain aikaiseksi etsiä uuden muistikortin ja nyt jatkossa kameran pitäisi taas toimia normaalisti. Tästä syystä pentusista puuttuu kokonaan seitsemänviikkos kuvapäivitykset..
Tässä kuusiviikkoskuva Diva-neitokaisesta Kettu-mamman vierellä:
Ja tässä pennunelämää :-) Eli Ketun sänky on vallattu, parhaimmillaan kaikki pennut valtaavat sen samanaikaisesti ja koko joukko nukkuu siinä toistensa lomassa suloisesti. Kuva otettu, kun pennut olivat 6 viikkoisia:
Hopealla oli eilen jännä päivä, kun hän oli Turun KoiraKissaKlinikalla Eva Einola-Koposen tarkasteltavana. Katsottiin silmät, lonkat, kyynäreet, polvet ja vielä sai vuosirokotuksenkin päälle. Polvet, kyynäreet ja lonkat, eli tärkeimmät pomppimisvälineet olivat prima kunnossa, täysin terveet. Nyt vain odotellaan Kennelliiton lausuntoa vielä. Silmätkin olivat cea-vapaat, mutta toisessa silmässä oli pieni iiriscoloboma eli pigmentin puutoskohta. Se ei haittaa koiraa eikä periydy, joten lopputulos oli terve sälli, joka saa pomppia nyt sydämensä kyllyydestä agilityssä :-D
Tässä vielä Hopea-herra poseeraa syystuulen tuivertaessa turkkia:
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
15.10.2011 PENTUSTEN ELÄMÄÄ..
Pennut saavat viikko viikolta nähdä ja kokea aina jotakin uutta. KattiMatti-birmavanhuksemme on pitänyt huolta, että pennut tottuvat kissoihin. Hän on erittäin pentuvarma ja rauhallinen vanhaherra, joka ei suutu kertakaikkiaan mistään. Siksipä KattiMatti onkin opettanut kaikki koiramme ja pentumme kissoihin.
Tässä KattiMatti-fan clubilaisia, jotka roikkuvat päällä, vetävät hännästä ja muuten vaan hilluvat vanhaherran kanssa:
Pennut alkavat olla siinä iässä että menoa jo piisaa. Olohuoneen maassa olevat ruukut ja kasvit olivat joidenkin mielestä erityisen mielenkiintoisia. Mamma vaan ei ollut ihan samaa mieltä pentujen kanssa, tarvitsevatko he omatekoisia salaattiaterioita.. ;-)
Ulkona on senverran vilpoista, etteivät pennut ole siellä kovin pitkää aikaa kerrallaan. Mutta senverran ovat, että enimmät puhdit saavat pois ja pääsevät kunnolla juoksemaan, leikkimään ja telmimään. Vaahteran lehdet ovat oiva alusta leikkihetkille ja niitä on myös kiva kanniskella :-)
Maailma pentulaatikon ulkopuolella onkin niin suuri ja avara, mitä kaikkea sieltä löytyykään..?:
Ilma alkoi hämärtää, kun tajusin ottaa kameran mukaan pihalle. Kuvat ovat siis vähän pikaräpsäisyjä, mutta tässä pentuja telmimässä kauniissa syyssäässä..
Trikkityttö Lil' Autumn Flower poseeraa:
Soopelityttö Heart of Autumn syyslehtien keskellä:
Jaspis-tyttömme ja soopeli veljensä Touch of Autumn vauhdissa:
Pentueen karvaturri Lil' Autumn Dream vauhdissa:
Ja vauhtipoika Touch of Wind tutkimusretkellä pihamaalla:
Pihareissujen jälkeen on hyvä rauhoittua ja mennä nokosille vaikkapa Kettu-mamman sänkyyn. Tässä suloiset veljekset löysivät rauhoittumispaikan sängystä:
Niin ne pentuset vaan kasvavat nopeasti. He täyttivät tänään jo 6 viikkoa. Kohta sekin aika koittaa, kun ensimmäiset lähtevät jengistämme pois suureen maailmaan. Pennut ovat niin suloisia persoonia kukin, että ikävä tulee jokaista pientä lähtijää..
"Millaisiin seikkailuihin maailma minut sitten isona kuljettaa..?" pohtii pikkuinen Lil' Autumn Dream:
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
12.10.2011 SHELTTIPENNUT LÄÄKÄRISSÄ JA UUDET TULOKKAAT :-)
Shelttipentuset pääsivät reissun päälle, kun heidät vietiin Turkuun pentuetarkastukseen. He saivat siellä sirun niskaansa, eikä kukaan oikein sanonut isosta piikistä mitään. Samalla heidät tarkastettiin ja virallisesti silmäpeilattiin. Kaikilla oli terveet silmät (cea-vapaat), vain pari lievää sivuääniepäilyä oli, mutta ne selviävät sitten rokotuksen yhteydessä. Pennut olivat reippaita lääkärillä ja hilluivat minkä kerkesivät lääkärihuoneen pentuaitauksessa. Kotiin päästyään sitten nukahdettiinkin kunnolla, samoin automatkat sujuivat hiljaisissa merkeissä nukkuessa.
Aika kuluu niin nopeaan, ei uskoisi, että pennut täyttävät ensi viikolla jo 7 viikkoa eli ovat periaatteessa luovutusikäisiä. Eipä heistä raskisi vielä kenestäkään luopua..
Tässä nukutaan pennun unta eli pikku-Jaspis poseeraa:
Syksy on edennyt jo siihen pisteeseen, että lokakuinen lampaiden kerintäkin on juuri tehty. Kaikki lampaat saivat bikinit päällensä. Kevyemmällä kuosilla kelpaa ollakin tallin lämmössä. Saksilla leikatessa kun jää sopivasti sellainen parin sentin turkki päälle, ettei ihan kaljuiksi mene. Mutta olivat he aika hassun näköisiä nutiturkkeja kerinnän jälkeen: :-)
Meille muutti näin loppusyksystä pari uutta tulokasta, nimittäin komiat ankkaherrat Hannu ja Roope. He ovat sinisorsan värisiä, mutta ihan vaakkuvia ankkoja kuten valkoiset ankkamme Aku ja Iines. Tässä koko ankkapoppoo herkkuja syömässä:
Itselläni oli myös juuri neuvola ja viimeinen ultra. Laskettu aika alkaa kovasti lähestyä, enää viimeinen kuukausi jäljellä. Tähän saakka on ollut vielä meno päällä, mutta nyt viime metreillä on verenpaine yhtäkkiä alkanutkin nousta ja turvotustakin tullut yläosaan, joten pitää yrittää ottaa tämä viimeinen kuukausi rauhallisesti. Jos sitä kuukautta on oikeasti edes jäljellä, eikä käynnistetä aikaisemmin...katsotaan, mitä tuleman pitää.
Tokoilu onkin sopivan rentoa hommaa, kun sitä voi tehdä myös sisätiloissa, toisin kuin agilityä. Agilityssä keskitytään nyt Hopean kanssa keppeihin ja molempien shelttien kanssa lyhyihin, mutta vaikeampiin askelkuvioihin ja sen sellaiseen. Josko sitten joulukuussa olisin taas kunnon juoksukunnossa, että pääsen pinkomaan agiliitäjien perässä :-)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
6.10.2011 FARMIELÄMÄÄ..
Sataa, sataa ropisee.. kaikki paikat alkaa jo uida, se on näitä syksyn iloja. Eilen oli pitkästä aikaa aurinkoinen syyspäivä eikä satanut, onneksi, sillä oli taas kengityksen aika. Siinä vierähti sellaiset kuutisen tuntia, ku vein yhtä pollea kengittäjälle ja toista pois ja valmistelin kolmatta.. mut nyt on kaikilla hepoilla uudet poppoot, joilla kelpaa astella. Samalla Rubin-varsa sai ensmäisen riimun päähänsä sekä pääsi ensimmäiselle talutuslenkille, eikä ollut kummastakaan moksiskaan. Myöskään tallin sisällä ei pelännyt mitään, vaikka on tähän saakka ollut vain laitumella, eikä sisätiloissa. Hän oli varsin rohkea pikkumies, mikä tietää hyvää tulevaisuuden ratsuttamista varten, vaikka toki teettää töitä, et kunnioitus ja väistäminen ihmistä kohtaan saadaan säilymään. Suloinen pikkupolle, joka on kovasti jo vahvistunut ja kasvanut tämän kolmen ensimmäisen viikon aikana. Tässä kolmiviikkoinen Rubin poseeraa:
Meillä kävi kylässä eräänä päivänä Suvi ja hänen dalmisneito Tilda. Hopea ihastui vieraaseen tyttöön kerta laakista ja yritti saada tätä leikkimään kanssaan:
Tundra ei ollut yhtään niin innokas Tildan perään, vaan oli sitä mieltä, ettei hänen reviirilleen saisi tulla vieraita koiria. Vahti mikä vahti ;-) Tässä valkoinen Tundra poseeraa, mikä onkin näin kuraisilla syyskeleillä oikein passeli väri... ;-)
Ja toinenkin valkoinen otus poseeraa eli komea Taktur-issikkaherra:
Shelttipentuset kasvavat vauhdilla ja nyt ovat päässeet tutustumaan eri huoneisiin, joissa on erilaisia lattiamateriaaleja. Tutustuminen tapahtuu pääosin yksin, joskus kaksin, jotta oppivat olemaan erossa sisaruksistaan vain ihmisen kanssa. Pääosin meillä on valitettavasti liukasta laminaattia, mutta liukkautta estävät isot matot. Kun kameran ottaa käteen, poseeraa osa niin kauniisti että, mutta toisilla taas on sellainen meno päällä, ettei meinaa saada mahtumaan linssiin ollenkaan.. Pienokaiset ovat nyt neljäviikkoisia ja viisi viikkoa tulee täyteen ylihuomenna. Suurin osa pentujen ajasta kuluu nukkuessa ja leikkihetket ovat vielä lyhyitä, mutta joka päivä opitaan jotain uutta.
Tässä poseeraa soopelipoika Touch of Autumn, joka olohuoneen tutustumisreissun päätteeksi kävi maaten ison lelukoiran viereen lattialla. Oli niin suloinen näky, että piti ottaa kuva:
Lisää kuvia on jokaisesta pennusta heidän omassa kuvagalleriassaan. Ja ensiviikolla onkin jännä viikko, kun pennut menevät keskiviikkona eläinlääkärille. Päätetiin aikaistaa lääkärikäynti jo ensiviikolle, ettei käy niin, että joudun sairaalaan jo ennen sitä. Omaan laskettuun aikaan kun on enää jäljellä reilu kuukausi, eikä tiedä yhtään, minä hetkenä tulee lähtö. Kumpa nyt ei ainakaan viikkoon tulisi, että päästään penneleiden kanssa tuonne lääkäriin. He menevät Turkuun KoiraKissaKlinikalle, jossa heidät silmäpeilataan virallisesti sekä mikrosirutetaan. Toivottavasti joka pennulla on kaikki hyvin :-)
Tässä poseeraavat meidän suloiset sisaruksemme Jaspis ja Jade:
KattiMatti vanhus senkun porskuttaa eteenpäin kohta 15 ikävuotta. Ensi viikolla hän pääsee pentujen luo, opettamaan heidät kissoihin. KattiMatti kun on koko ikänsä ollut koirien kanssa ja on täysin luotettava opetusmestari kaikille pennuille :-)
Tässä vanhaherra KattiMatti poseeraa nauttien tämän syksyn niistä harvinaisista sateettomista päivistä. KattiMatin turkki leikataan aina kesäisin lyhyeksi käytännön syistä, mutta nyt se on taas aika lailla kasvanut ja herra muistuttaakin jo enempi birmaa kuin siiamilaista.. ;-)
Nyt syksyllä puutarhatyöt ovat vähentyneet aika lailla, uusia kasveja ei ole enää istuteltu, lukuunottamatta syyskukkia. Niistä lähinnä kanervia ja callunoita. Ruohoa on leikattu vielä tähän saakka, kun se vain tuntuu kasvavan ja kasvavan.. Kohta odottaakin jo piha-alueilla kasa lehtiä haravoimista.
Tässä syksyinen calluna-asetelmani, johon pitää vielä lisätä pari sinistä callunaa noihin reunoihin, joita ei ole vielä tässä kuvan ottohetkellä:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
27.9.2011 PIENOKAISTEN KASVUA..
Kaikki syyspienokaisemme kasvavat kovaa vauhtia. Shelttipennut täyttivät juuri kolme viikkoa, eikä siitä tunnu olevan kuin hetki, kun otin heistä juuri kaksiviikkoskuvat. Siispä taas kamera käteen ja kolmiviikkoskuvia ottamaan.. He alkavat jo muistuttamaan koiranpentuja, sillä pentulaatikko piti vaihtaa paljon isompaan, jossa on jo tilaa käppäillä ja harjoitella leikkimisen alkeita. Kävely ja leikkiminen on vielä aika kömpelöä puuhaa ja välillä muksahdellaan selälleen :-)
Nyt on pari päivää maisteltu jo kiinteätä ruokaa ja se tuntuu jokaiselle pennulle kelpaavan. Seoksessa on maitorahkaa, piimää, vähän pellavaöljyä, jauhelihaa ja hiven pentukuivamuonaa muussattuna (Royal Canin), jota meidän toisetkin sheltit ovat tottuneet syömään. Suurin osa ajasta kuitenkin kuluu nukkuen ja leikkihetket ovat vain pieniä hetkiä nukkumisen lomassa. He ovat kyllä niin suloisia, ettei raskisi kenestäkään luopua :-)
Tämä tyttö eli Jade jää alustavasti meidän iloksemme - tai kauhuksemme - kotia ;D
Myös Rubin-issikkavarsa ja Pekka-karitsa kasvavat kovaa vauhtia. Kaikki kaviojengi on jo pois laitumelta syystarhoissa, paitsi Rubin mammansa kanssa. Saavat vielä kirmata laitumella, jossa on myös metsäalueita suojaksi ja vaihteluksi. Kohta tulee taas kengitysaika ja silloin samassa yhteydessä on tarkoitus laittaa Rubinille ensimmäinen varsariimu päähän. Saapi tottua hevosen elämään..
Ja Arwen senkun panttaa pienokaistaan masussa. Masu on aivan valtava, mutta vielä ei ole innostunut pikkuista saamaan maailmaan. Samoin oma masu kasvaa vauhdilla ja enää onkin reilu kuukausi omaan laskettuun aikaan. Toivottavasti vauva pysyisi siellä masussa vielä vähän aikaa, että nämä shelttipennut ehtisivät ennen maailmalle.. no, siihen asiaan ei pysty vaikuttamaan, milloin masuasukki haluaa jo nähdä tämän ihmeellisen maailman ;-)
Vaikka masua on, niin kyllä sitä vielä on jaksettu vähän pinkoa heppojen perässä irtojuoksutuksessa. Tässä S. Halmisen ottama kuva, jossa kirmaavat irtojuoksutuksessa issikat Pipar, Taktur, Ulla ja Stimir:
Kaikki hepat ovat jo alkaneet tehdä talviturkkia. Pieni, mutta paksu kerros uuttaa vahvaa turkkia on jo lähes jokaisella päällä. Samoin Hallan ja Takturin väri on vaihtunut voikosta jo lähes valkoiseksi. Talvi siis lähestyy kovaa vauhtia.. ja se ei helpota oloani yhtään, sillä syksyn tuulet kutsuvat ja tuovat taas tajuttoman kaipuun Pohjoiseen. Ne kutsuvat lumen maahan ja moottorikelkan ohjaksiin..Onneksi pääsiäislomalle on tiedossa Pohjoisen reissu, mutta saapi nähdä maltanko siihen saakka odottaa.. kyllä tiukkaa tekee! Oloa helpottaa hieman se hetki, kun lyödään poroaitauksen ensimmäiset tolpat pystyyn tänne, näillä näkymin tällä viikolla. Sitä hetkeä onkin odotettu! Sillä se tarkoittaa, et ensvuonna tulevat meille sarvipäät ja pääsee treenaamaan heidän kanssaan ajohommia. Se antaa ensiapua kovaan kaipuuseen tunturien maahan.. Ja toinen ensiapu on vilkaista aina sivusilmällä noita tontti-ilmoituksia, jos vaikka joku päivä.. ;-)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
18.9.2011 SYYSKARITSA JA UUSI PERHEENJÄSEN :-)
Annastiina-kainuunharmas uuhemme sai pienen syyskaritsan, pässipojan, jonka ristimme Pekka-pässiksi :-) Hänen isänsä on komea harmaspässimme Pauli. Tämä pieni karitsa on terhakka ja hyppelee jo viiden päivän iässä pitkin laidunta niin, että hyvä kun uuhimamma pysyy perässä ;-)
Pieni syyskaritsamme poseeraa äippänsä Annastiinan rinnalla:
Ja vielä suloisesta Pekka-karitsasta pari kuvaa:
Nyt on talossa syyspienokaisia moneen menoon, kun laitumella pomppii pieni karitsa, viikon ikäinen issikkavarsa Rubin sekä sisätiloissa pyörii kahden viikon ikäiset shelttipennut. On siinä elämän ihmettä ja pientä suloisuutta kerrakseen :-)
Rubin-varsa täytti eilen tasan viikon ja pomppii hänkin terhakkaana ympäri laidunta Frid-mamman juostessa perässä :-) Suloinen Rubin poseeraa yksiviikkos synttärien kunniaksi:
Pieni on vielä tämäkin pikkuherra, valkkaripoikamme Tundra, joka täytti tänään tasan 15 viikkoa. Tässä suloinen Tundra-poika poseeraa:
Kaikki kaviojengi ja Mansikki ovat juuri siirretty laitumilta syystarhoihin eli metsätarhoihin. Siellä he ovatkin sitten koko syksyn, kunnes maa jäätyy kunnolla, jolloin siirtyvät peltopohjaisiin ja lauta-aidalla ympäröityihin talvitarhoihin. Issikoiden talvitarhaa olemme parhaillaan hieman laajentamassa lisäsiivellä, kun issikkalaumamme on kasvanut tuolla uudella tulokkaalla ;-) Vain Frid varsansa kanssa sekä kantavana oleva Arwen ovat vielä laitumella, jotta saavat käsiruokinnan lisäksi vielä laidunruohoa ja metsäpalstojen antimia. Siinä lohkossa on metsiä, joten ovat tavallaan myös syystarhoja. Ainakin siihen saakka, ennenkuin sateet pehmittävät liikaa peltoa. Toivottavasti Arwen synnyttäisi pikkuhiljaa ja pieni aasinvarsa ehtisi olla vielä hetken laitumella.. eipä auta kuin odotella pientä tulokasta :-)
Mansikki poseeraa metsätarhassa ja tämä kuva tuo jotenkin mieleen seitsemän veljestä, jotka kohtasivat olikohan se sonnilauman siellä metsässä.. no, Mansikki on sentään kiltti neitokainen :-)
Myös vuohet ja puolet lammaslaumasta on siirretty jo sisätiloihin. Siirsimme vuohet tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, jotta heidän tarhansa, joka on varsinaisesti koiratarha, saatiin siivottua kunnolla. Keväällä siihen istutetaan uusi ruohomatto ja lisätään koirankoppi sekä lisää sorapohjaa. Sitä tarhaa ei juuri koirat ole käyttäneet, joten siksi se oli väliaikaisesti vuohien käytössä. Vuohet saavat sitten ensvuonna oman tarhansa yhdelle metsäalueelle, jossa on kivasti korkeahkojakin kiviä kiipeiltäväksi :-)
Pikkuhiljaa syksy etenee ja talvikin lähestyy, sillä Halla-shettistamman turkki alkaa pörrööntyä ja väri muuttua voikonkirjavasta kokovalkoiseksi. Hallan, kuten issikkaherra Takturinkin, väritys ja sitä kautta ulkonäkö muuttuu aika paljon kesästä talviaikaan siirryttäessä. Tässä Halla poseeraa ja vielä on nähtävillä voikko-väriä ja voikko-valkoinen rajoja turkissa, vaikka voikkoväri on jo selvästi valkaistunut keskikesän turkista:
Meidän karvaisten kavereiden jengi kasvoi vielä näin syksyllä yhdellä uudella tulokkaalla, kauniilla ja ihanan suurikokoisella shettisneidolla Animatzoo Little Flealla, jonka kutsumanimi on vielä ihan auki.
Hän täytti tänä vuonna neljä, joten alkaa pikkuhiljaa lähestyä aikuisuutta ja ajo-opetuskin on aloitettu. Jatkamme ajoharjoittelua kärryillä sekä neiti opetetaan tässä syksyllä myös ratsuksi. Tässä tämä kaunis liinakko shettistammamme poseeraa:
Shelttipennut kasvavat kovaa vauhtia ja ensiaskeleita harjoitellaan. He osaavat jo istua ja edistyneimmät ottavat ensiaskeleita, aina välillä muksahdellen :-) Silmät ovat osalla juuri auenneet. Kohta otan heistä kaksiviikoskuvat, jotka löytyvät kunkin omasta kuvagallerista. Heistä ei ole vielä pihavahdeiksi, mutta Hopea sensijaan on kunnostautunut siinä hyvin, Kettu ehkä vieläkin paremmin. Pääportin keskikohdassa on juuri sopiva rako, josta mahtuu kurkkaamaan pieni sheltin nenänpää :-)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
13.9.2011 SULOINEN ISSIKKAVARSA :-)
Viime lauantaina eli 10.9 syntyi Frid-mamman pienokainen, joka on samalla meidän ensimmäinen islanninhevoskasvattimme :-) Päivänvalon näki kauniin tasaisen punertavaturkkinen pieni orivarsa, joka sai nimekseen Rúbín frá Tuohiniitty "Rubin". Rubin on islantia ja tarkoittaa jalokivi; rubiini. Pitäähän komealla pojalla olla komea nimi ;-)
Kun varsa syntyi, huomasimme ikkunasta, että laitumella oli menossa jonkinasteinen live-tv. Nimittäin Frid seisoi maassa makaavan varsan vierellä ja siinä toisella puolella uutta tulokasta tuijottivat hauskassa rivistössä laidunkaverit eli shettikset ja Mansikki-nauta. Eikun siltä seisomalta pihalle ja kamera käteen. Ehdin saada tilanteesta pikaräpsäisyn (kun en ehtinyt edes vaihtaa kameran putkea kauko-objektiiviin), joka on tässä:
Tuo oli aika erikoinen näky, kun ikkunasta näin tapahtuman. Pikkutulokas tuntui olevan heti kiinnostava ja Frid-mamma päästi laidunkaverinsa varsin lähelle moikkaamaan pienokaistaan. Varsinkin Mansikki oli pikkuisesta erityisen kiinnostunut ja seurasi tätä joka paikkaan. Siksi nimesimmekin Mansikin Rubinin "kummitädiksi" :-D
Kummitäti Mansikki ihmettelemässä uutta tulokasta:
Tässä minä vielä poseeraan ylpeän mammani kanssa, joka pitää minusta oikein hyvää huolta:
Pienet shelttipentuset kasvavat myös kovaa vauhtia ja tämän viikon lopulla alkavat jo silmätkin aueta. Tässä heistä poseeraavat komiat pojat:
Ja tässä puolestaan meille näillä näkymin jäävä neitokainen nimeltään Jade:
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
7.9.2011 SYKSYN RIEMUA JA SULOISIA SYYSPENTUJA :-)
Näin syksyllä talomme sitten valtasi pienet ja suloiset shelttipennut! :-) Kettu-mamma sai peräti seitsemän pienokaista, viisi tyttöä ja kaksi poikaa, väreinä molemmissa sukupuolissa soopeli ja tricolour. Heistä yksi tai kaksi tricolour tyttöä jää toistaiseksi kotia kasvamaan, sillä katsomme, millaisia näistä neitokaisista kehittyy sitten isompana.. :-)
Kettu on ollut aivan mahtava äippä pennuilleen, hoiti kaikki alun alkaen erittäin mallikelpoisesti ja pitää hyvää huolta pennuistaan. Jos jokin pikkuisista eksyy liian kauas pentulaatikossa, siirtää Kettu heti hänet hellästi takaisin muiden joukkoon. Ketun hoivaamista on ihana seurata! :-)
Tässä pienet shelttipojat poseeraavat, ikää heillä kuvassa tasan vuorokausi:
Ja tässä puolestaan pienet shelttitytöt, jotka myös kuvassa vuorokauden ikäisiä:
Siinä se aika vierähtääkin pieniä pentusia seuratessa. Vielä päästävät minut helpolla, kun Kettu-mamma hoitaa heidän hädät. Mutta muutaman viikon päästä sitä onkin sitten täystyöllistetty pikkuisten parissa :-)
Ja jännitys tiivistyy Frid-issikkamamman kanssa. Laskettu aika on juuri tämän viikon lopulla ja ensi viikon alussa, joten pikkuhiljaa odotellaan, josko meille syntyisi ihka ensimmäinen oma islanninhevosvarsa! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja oikein terhakka pikkuvarsa näkisi suuren maailman :-)
Lenkkeillessä huomaa jo syksyn kulun, kun joka puolella on koivut jo varsin keltaisia. Kavio- ja sorkkajengi on vielä laitumella ja uskoisin, että saavat ollakin tuohon syyskuun loppuun siellä. Ruokaa on kyllä riittävästi ja masut jo vähän alkavatkin pullottaa itse kullakin. Kunhan siirtyvät laitumelta syystarhoihin eli metsätarhoihin, pääsevät taas hoikempaan kuosiin kuin tuolla leveän pöydän äärellä ;-)
Itselläni paino vain senkun nousee, sillä enää on parisen kuukautta omaan laskettuun aikaan (isänpäivänä). Lastenhuonetta on remontoitu katosta lattiaan kaikki uusiksi ja ystävällisiltä sukulaisilta ja ystäviltä saatu runsaasti tarvevälineitä ja vaatteita vauvaa odottamaan. Vielä kun ehtisin ne vaatekerrat jotenkin järjestää tuonne kaappeihinkin...toivotaan, ettei tule ihan vielä äkkilähtöä sentään... ;-)
Syyskrysanteemi luo syksyyn väriloistoa:
Himoitsen jo pihamaalle noita callunoita ja kanervia, jotka ovat varsin kauniita syyskukkia. Samoin kynttilät pitäisi ehtiä tarkastamaan ulkolyhdyissä. Pikkuhiljaa pimenevät syysillat houkuttelevat laittamaan lyhdyt päälle ja sisällekin kynttilöitä palamaan. Ensimmäiset koristevalot onkin tänään laitettu talon sisälle. Ne eivät sentään ole vielä jouluvaloja, mutta sain tämän päivän syntymäpäivälahjaksi vanhemmilta sellaisen syksyisen lehtiaiheisen valoketjun. Se luo osaltaan jo syksyistä tunnelmaa sisätiloihin ja toimii mukavana hämärävalona.
Koirat nauttivat, kun pääsevät kirmaamaan sänkipelloille. Tässä menosta nauttivat Tundra ja Hopea. Pikkunaali ei kyllä saa vielä noilla kintuilla Hopeaa kiinni, joka muutenkin on meidän vauhdikkain otuksemme :-)
Kaverukset huilaamassa juoksupyrähdysten lomassa:
Lopuksi vielä vähän kukkien väriloistoa pihamaalta:
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1.9.2011 HYVÄÄ ALKUSYKSYÄ JOKAISELLE! :-)
Niin se syksy sieltä saapui ja se näkyy jo vähän ympärilläkin, kun lehdet alkavat kellastua ja varsinkin marjapensaistamme on alkanut tippua jo lehtiä enemmänkin. Menneen kesän viimeiset istutuksenikin nousivat kuin nousivatkin maasta, nimittäin ruiskukat ja lupiinit. Molemmat puhkesivat kukkaan elokuun lopussa ja ilahduttavat vielä alkusyksylläkin kauneudellaan:
Syksyllä muutamat pensaat ovat vasta puhjenneet kauniisiin kukkiin, kuten hanhikit ja hortensiat, ja kukkiipa pihalla vielä pari keijuangervoakin. Tässä pallohortensia talomme pääportin vierellä, jonka alla kukkii vielä huhtikuussa istuttamani ja siitä lähtien kukkineet orvokit! Niihin olen jo kyllästynytkin, mutta enpä raski poiskaan heittää (osa orvokki-istutuksista on tosin jo heitetty ja korvattu muilla kesäkukilla), kun kerran jaksavat kukkia ahkerasti koko kesän putkeen: :-)
Pieni puutarha-apulaiseni työn touhussa: ;-)
Eli kuvassa pikkunaalimme Tundra, ikää 12 viikkoa :-) Hän on innokas ja kaikessa mukana, mutta kun tuohon suuhun menee rikkaruohojen sijaan istutuksia.. ;-) Tundra on kunnostautunut jäljellä ja ajaa tällä hetkellä nurmijälkiä. Hän jaksaa keskittyä hyvin jäljestämiseen ja se tuntuukin olevan hänelle oikein sopiva lajivalinta. Siinä ohessa ollaan tutustuttu agilityesteisiin, lähinnä putkeen ja yleiseen ohjaukseen. Siitäkin pikkunaali piti ja pääsee varmasti treenaamaan agilityä shelttien ohella, sillä senverran agilityhullu on tämän talon emäntä, joka viettäisi kaiken ajan lajin parissa :-D
Kettu on nyt tauolla kaikesta ja ulkoilulenkkien pituuttakin ollaan jo rajoitettu, sillä mamman laskettuun aikaan on enää alle viikko. Tässä pikkupyllerömme poseeraa masunsa kanssa, kun kantoaikaa on takana jo 57 vuorokautta: :-)
Birmapentuset ovat jo lähteneet suureen maailmaan ja haluankin toivottaa jokaisen kotiväelle Oikein Paljon Onnea yhteiselle pienen elämän mittaiselle taipaleelle! :-)
Meille jäivät kotia Liljan komea punanaamio poika Mehukatti sekä Safiirin kaunis sinikilpikonnanaamio tyttö Jaspis. Ja komea on myöskin keväällä meille muuttanut, tuleva siitosuroksemme, suklaanaamio poika Suklaanappi. Tässä hyvän torkkupaikan Oskun repun päältä löysivät kolme nuorinta birmaamme eli ikäjärjestyksessä Suklaanappi, Jaspis ja Mehukatti:
Vielä näin alkusyksystä molemmat tallit ovat tyhjät asukeista, tallikissoja lukuunottamatta. Mutta hiljakkoin isotalliin muutti kaksi lammasta, Late ja Unelma, sillä he keksivät miten karata sähkölangoista laitumelta pois. Ei auttanut enää muu kuin aloittaa heidän kohdallaan karsinakausi jo aikaisemmin kuin muilla lampailla. Muut ovat vielä pysyneet kiltisti laitumella, josta ei ainakaan ruoka lopu kesken.. :-)
Ankat saavat liikkua aika vapaasti tonttimme takapihan alueella ja tulevatkin heti vaatimaan kauraa ja herkkuja, kun huomaavat ihmisen takapihalla. Isossa ojassa on riittänyt vettä, joten vielä saavat nauttia uimisesta ja syksyn lämmöstä. Tässä Aku ja Iines ankka poseeraavat:
Myös ranskanlupat ovat nauttineet vielä ulkotarhassa lämpimistä ilmoista ja tuoreesta nurmesta. Tässä poseeraa kaunis Vida-ranskisneitomme:
Niin lampailla kuin hevosilla, poneilla, aaseilla ja Mansikki-naudallakin riittää lampaiden tavoin vielä syötävää isoilla laitumilla. Nurmi kasvaa vielä vauhdilla, sen kyllä huomaa, kun pitää vieläkin jatkuvasti olla leikkaamassa ruohoa piha-alueilta. Ruohonleikkurin kanssa teenkin yhteistyötä varsin monta tuntia viikossa...
Tässä mukavat issikkaruunani Pipar ja Taktur rapsuttelemassa toisiaan:
Komea musta ruunani Stimir nauttii lämpimästä alkusyksystä laitumella:
Valkea unelmani Takturkin poseeraa:
Ja vähän tyttöjenkin kuvausta..tässä Ulla poseeraa syyslaitumella:
Issikkalaidunta seurataankin tällä hetkellä tavallista suuremmalla mielenkiinnolla, sillä viikon päästä on Frid-issikkatammamme laskettu aika. Fridin masu on jo mahtavan kokoinen, joten luulisi sieltä kohtapuolin putkahtavan maailmaan pieni issikkavarsa. Nyt jännitetään sekä Ketun että Fridin puolesta, joilla molemmilla on lasketut ajat samalla viikolla :-)
Tässä vielä laitumella poseeraavat Taktur, Stimir ja Ulla, jotka nauttivat alkusyksyn sadosta, sillä he saavat melkein päivittäin tuoreita omenoita, joita tippuu pihan omenapuista. Omenat kelpaavat kaviojengille erinomaisesti :-)
Myös possut nauttivat syksyn sadosta, omenoista ja porkkanoista. Tässä poseeraavat vanhaherra Pottu sekä Potun bestis, tumma ja tulinen Putte:
Hopeakettumme on kunnostautunut näyttelyrintamalla, sillä herra on sijoittunut jokaisessa juniorluokan näyttelyssään yhtä kertaa lukuunottamatta Paras Uros-kehässä! Silloinkin hän oli juniorluokassa ERI-2, muuten on aina voittanut luokkansa. Hopea on myös ollut nyt ahkerasti ATT agilitytreeneissä Turussa kanssani, sillä Kettu pitää nyt mammalomaa ainakin tuonne syyskuun loppupuolelle. Hopea onkin ollut mukava treenikaveri, jolla riittää kunnolla virtaa ja vauhtia, ilman, että karkaa kuitenkaan lapasesta. Tavoite onkin ensi keväänä startata Hopean kanssa mölleissä ja epävirallisissa sekä Ketun kanssa virallisissa. Molemmat alkavat olla jo ihan valmiita niihin, mutta kun tuo oma masuni on sen kokoinen, ettei ennen vuoden vaihdetta ole oikein asiaa kisoihin hulluna juoksemaan. Vaikka kyllä se jalka vielä treeneissä nousee tämän masuasukinkin kanssa.. onneksi neuvolatäti ei tiedä kaikkia harrastuksiani ;-)
Suloinen Hopea-herrani poseeraa:
Vielä vähän syksyn kauneutta.. syyshortensiat kukkivat kauniisti pihamaalla:
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
13.8.2011 AIKA KULUU NIIN NOPEAAN..
Keskikesä on saavutettu ja loppukesäkin jo alkanut. Tuntuu kuin juurihan sitä oli heinäkuu! Aika kuluu kuin siivellä, vaikka olen lomalla. Lomalla pitäisi kai ottaa rennosti ja ollaanhan sitä tietysti ilman aikatauluja, mutta silti päivät tuntuvat niin kovin täysiltä..
Lieköhän yhtenä syynä ollut tämä pieni karvainen kaverimme.. ;-)
..vaiko nämä pikkuriiviöt: ;-)
Hurja jengimme lisääntyi yhdellä pikkunaalilla, kun luoksemme muutti suloinen valkoinenpaimenkoiran poikapentu (jonka lopullinen kutsumanimi on vielä auki..). Hän tuli heti hyvin juttuun Ketun ja Hopean kanssa, vaikka Ketun tiukkana tätinä pitääkin välillä ojentaa pikkuriiviötä.
Hopea on pikkunaalin suuri idoli ja häntä seurataan kaikessa. Onneksi, sillä Hopea on erittäin ihmisrakas ja avoin, utelias kaikkien kaveri. Siksi on myös hyvä malli pikkuiselle. Ja malliahan tässäkin otetaan kerrakseen.... ;-D
Siinä ei ole ankka ja koira, vaan Hopea ja pikkunaali. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä ;-D Olimme näiden kahden kanssa elokuun alussa Kustavissa mökillä ja he pääsivät uimaan, kun lämmin sää suosi meitä. Samalla pääsin itsekin pitkästä aikaa ht-veneellä merelle ja tässä pari kuvaa saariston kauniista luonnosta:
Aika kuluu kyllä niin nopeaan, kun tuntuu että vastahan Ketulla oli treffit komean shelttiherran kanssa. Siitäkin on jo vierähtänyt tovi ja nyt on masu sen näköinen, että taitaa viikon takaiset ATT agilitytreenit jäädä Ketun viimeiseksi ennen mammalomaa. Treenit meni hienosti ja nyt pikkupyllerön on aika jäädä ansaitulle mammalomalle :-)
Kettuneiti kävi myös vielä viimeisessä näyttelyssäänkin Helsingissä heinäkuun lopussa ja sai jo aika karvanlähtöisenä EH:n (erittäin hyvä), johon olimme tyytyväisiä. Nyt siis neitokainen jää kaikesta mammalomalle ja voi keskittyä pienokaisten loppuodotukseen. Laskettu aika on syntymäpäivänäni 7.9 :-)
Helsingin näyttelyssä oli myös Hopea mukana viimeistä kertaa pentuluokassa ja oli ROP (rotunsa paras), joten ihan mukava näyttelypäivä Helsingissä :-) Eikä hullummin mennyt seuraavakaan näyttely, sillä elokuun alussa olimme Hopean kanssa Salon näyttelyssä, Hopean ensimmäisessä juniorluokassa ja herra teki oikein debyytin voittamalla luokkansa (ERI-1) ja saamalla SA:n (sertin arvoinen) sekä olemalla vielä pisteenä ii:n päälle PU-3 (koko näyttelyn kolmanneksi paras uros, uroksia oli kehässä 32!)! Aika näyttelykettu tämä pikkuherramme! :-D
Tässä pari Sirpa Saaren (copyright) ottamaa kuvaa meistä Hopean kanssa tuossa Salon näyttelyssä. Alkaa se itsellänikin tuo keskivartalo olla kuten Ketulla ja odotusajan loppukolmannes on jo alkanut. Ollaan molemmat nyt aika samassa vaiheessa, mutta toivottavasti ei ihan samaan aikaan saataisi kuitenkaan pienokaisia ;-D
Pikkuhiljaa se syksy saapuu ja on tullut aika hieman maalata isotallin karsinoiden edustoja ennen asukkien muuttoa tyhjään talliin. Kaksi lammastamme, Late ja Unelma, ottivat eivätkä pysyneet enää oikein laitumen sähkölangoissa, joten heidät siirrettiin tekemään puutarhan alustöitä eräälle piha-alueellemme, johon on tarkoitus perustaa ensi vuonna nurmikkoalue. Samainen alue on myös ainut, jossa ei ole korkeaa lauta-aitaa erottamassa talon sisäpihaa muusta piha-alueesta, vaan siinä on vielä paikoillaan väliaikainen verkkoviritelmä. Niimpä koirat saivat hetkeksi live-tv:n seurattavakseen: :-)
Tässä vielä tummempi vanhaherra Late-lammas ja valkea Unelma nauttimassa loppukesän viimeisistä tuoreruoka-annoksista. Sillä muutama päivä kuvan oton jälkeen nämä kaksi keksivät jälleen keinon karata tästäkin aitauksesta, joten nyt he päätyivät sitten ensimmäisiksi talliasukeiksi karsinaan. Niin se syksy alkoi tässä mielessä, kun talli sai ensimmäiset asukkinsa. Myös vuohet keksivät karata laidunlangoista, mutta heillä on olemassa oma verkkotarha, johon siirtyivät sitten laitumelta. Sekin lienee syksyn merkki, kun tuli ensimmäiset asukit käsiruokinnalle laitumelta tarhaan..
Laitanpa lopuksi vielä kuvat pikkunaalista, joka keksi pihalta suuren madon. Mutta taisi aloittaa madontapon vähän väärästä päästä.. heikostihan tuossa taitaisi käydä ;-D
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
18.7.2011 TREENEJÄ, NÄYTTELYSSÄ JA PIENIÄ TASSUTTELIJOITA..
Heinäkuu on kulunut varsin perinteisissä merkeissä, töiden ja harrastusten parissa. Työt alkavat olla jo loppusuoralla ja muutaman päivän päästä alkaa kesälomani :-)
Se onkin sitten tavallista pidempi loma, sillä se jatkuu syyskuun puoliväliin saakka, jolloin puolestaan alkaa suoraan aikaistettu äitiysloma perään. Joten työelämään ei tässä reilu vuoteen ainakaan olla palaamassa..
Elokuu onkin paras kuukausi kesälomalle, kun ehkä pahimmat helteet alkavat olla ohitse ja kesän paras istutuskuukausi alkaa. Vapaa-aikani onkin kulunut keväästä lähtien tiiviisti puutarhatöiden parissa. Töitä olisi niin, ettei aika tahdo millään riittää ja usein meneekin yli puolenyön kädet mullassa. Kun edellinen omistaja oli harrastanut pihalla lähinnä peltoheiniä.. joten kaikki pitää perustaa ja tehdä itse, ilman mitään ihmeempiä koneita kuin omat kädet ja kottikärryt. Ja kyse on aarien piha-alueista.. Toisaalta se myös rentouttaa kun saa kitkeä omissa ajatuksissaan rikkaruohoja pensaiden alta ja kasvimaasta, sekä istutella kaikkia ihania perennoja ja pensaita ympäri piha-alueita. Vain ruohonleikkuun jättäsin mieluiten tekemättä, jos voisin valita, sillä siihen menee joka viikko puolentoista vuorokauden työrupeama. Ehkä olen ahnehtinut liikaa nurmikkoalueita, mutta minkäs mahtaa, lisää on suunnitteilla..
Eipä tule tekemisen puutetta ainakaan keväästä syksyyn. Talvella sitten ehtii huilata näistä puutarhatöistä, jolloin taas karvaiset kaverit ovat puolestaan niitä työläämpiä jäätyvien vesien ronttaamisten kanssa..
Viikottain on tullut otettua Ketun ja Hopean kanssa agility- ja tokotreenejä. Hopealla sitä virtaa riittää eikä Kettukaan paljoa kakkoseksi jää. Siinä sitä harjoitella paikallaoloa vaativia liikkeitä, kun Kettu pomppii heti innoissaan naaman korkeudelle vierellä kuin sanoen "hei, aloitetaan jo, pliiiis!" Ainakin ovat molemmat erittäin innokkaita tokoilijoita ja agiliitäjiä :-)
Molempien kanssa onkin tokossa ja agilityssä edistytty kivasti. Hopea on oppinut kaikki esteet ja tekee pieniä ratoja, vain kepeillä tarvitaan ohjureita apuna. Kettu, joka on jo jonkin aikaa tehnyt sujuvia ykkös- ja kakkosluokan ratoja, oppi viimein etsimään itse kepit ja suorittamaan ne itsenäisesti. Se on hieno juttu, enkä uskalla edes laskea paljonko työtunteja siihen on kulunut.. ohjurimenetelmä on ollut meillä toimiva, jolloin Kettu ei ole ollut riippuvainen avuistani, vaikka välillä meinasi jo usko mennä keppeihin. Hopea opettelee nyt puolestaan samalla menetelmällä keppejä. Onneksi on oma rata kotosalla, jossa treenata useamman kerran viikossa eikä olla vain Turun ATT:n treenien varassa.
Tässä Ketun kanssa Hyvinkään näyttelyssä kehässä, jossa oli tiukka tuomari. Kaikki näyttelykuvat ottanut ja copyright: Sirpa Saari:
Tuomari antoi Ketulle H:n (hyvä) laatuarvostelun ja piti enemmän Hopeasta, joka oli paras pentu eli ROP-pentu, tuoden pokaalin ja ruusukkeet kotia :-)
Hopean kanssa puolestaan kehässä:
Birmapennut ovat jo kovasti kasvaneet itse kukin ja vallanneet talon touhuillaan. Enää ei löydy paikkaa, jonne he eivät pääsisi. Leikkiminen ja painiminen on vauhdikasta ja heidän päivänsä kuluvatkin iloisesti keskenään telmien ja touhuten. Sitä hurjaa menoa on hauska seurata :-)
Tässä poseeraa kaksi komeaa Lilja-mamman punanaamioveljestä, joihin pätee hyvin sanonta "veljekset kuin ilvekset": :-)
Ja tässä puolestaan poseeraa Smaragdi-mamman suloinen ruskeakilpikonnatyttö:
Birmapentuset kasvavat niin kovaa vauhtia, että tässä muutaman päivän sisällä otan heistä taas uudet kuvat jokaisen omaan kuvagalleriaan. Pennunpyöreys on hieman hävinnyt ja jalkaa tullut lisää. Kohta ovatkin jo luovutusiän honkkeleiden näköisiä ;-)
Lisää tassuttelijoita on tiedossa, sillä pieni tuleva suloinen perheenjäsenemme täytti eilen tasan 6 viikkoa ja kunhan palaamme ensiviikon pieneltä lomareissulta, saamme haettua hänet vihdoin kotia :-) Lisää tietoa hänestä sitten myöhemmin.. ;-)
Pienokaisia on toivottavasti tulossa vielä syksyllä pari söpöläistä, sillä Frid issikkatamma on tukevasti kantavana ja laskettu aika on syyskuussa. Arwen-aasimamman masu on myös varsin pyöreä eikä toivottavasti sisällä pelkkää laidunheinää.. joten loppusyksyksi olisi toiveissa sitten pari suloista kaviokaveriakin tilallemme :-)
Ja kunhan syksy etenee marraskuulle, olisi vielä se omankin masuasukin laskettu aika isänpäivänä. Joten tulevana jouluna on toivottavasti pienten varpaiden, kavioiden ja tassujen iloista vilinää tilallamme :-)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
24.6.2011 HYVÄÄ JUHANNUSTA JOKAISELLE! :-)
Palasimme eilen ruotsinristeilyltä, josta alkoi samalla noin viikon pituinen juhannuslomani :-) Loma taitaa kulua pääasiassa kotosalla puutarhan parissa, ruohoa leikaten, rikkaruohoja kitkien sieltä ja täältä sekä muiden puutarhatöiden parissa. Ja tietysti karvaisten kavereiden, joita ei voi jättää hoidotta, jotta itse pääsisi muualle lomailemaan. Farmilla se loma on pidettävä aina jollain muotoa täällä, vaikka päivät helposti kuluvatkin silloin muun kuin loman merkeissä.. ;-)
Mutta nyt nautitaan lähestyvästä keskikesästä ja luonnonkukkien ja niittyjen upeasta kukkaloistosta. Tämän kesäisen, lammaslaitumelta otetun kuvan myötä toivotan jokaiselle Oikein Ihanaa ja Rauhallista Juhannusta sekä aurinkoisia kesäpäiviä! :-)
------------------------------------------------------------------------------------------------------
